Lauluja yössä
Lauluja yössä
Spurgeon ottaa puolet Elihun puheeseen hautautuneesta lauseesta ja rakentaa siihen kokonaisen argumentin: kuka tahansa voi laulaa päivänvalossa; laulu, jolla on merkitystä, lauletaan pimeässä, ja sitä ei ole valmistettu vaan annettu.
“Jotka ei sano: Kussa on Jumala, minun Luojani, joka yöllä tekee virret?”
Tämä kohta näkyy myös Raamatun jakeita lohdutuksesta surussa.
- Passage
- Jobin kirja 35:10
- Saarnattiin
- Saarnattiin New Park Streetillä; julkaistu 27. helmikuuta 1898
- Paikka
- New Park Street Chapel, Lontoo
- Viite
- Saarna 2558
Jae ei ole edes lupaus: se on valitus. Elihu protestoi, ettei kukaan pyydä Jumalalta yöllä. Spurgeon kääntää asian ja pitää valituksen itsestäänselvyytenä: että on olemassa Jumala, joka antaa lauluja juuri silloin, kun ei ole syytä laulaa.
Hän saarnasi sitä New Park Streetillä hyvin nuorena miehenä, ja se julkaistiin saarnana 2558 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Se on suunnattu ihmisille todellisessa yössä: hän nimeää Spitalfieldsin köyhät, yksi hänen aikansa vaikeimmista kaupunginosista Lontoossa.
Kuka ne antaa
Ensimmäinen osasto vastaa, mistä ne tulevat: Jumala antaa ne. Kukaan ei tee laulua yössä, ja Spurgeon on avoimesti varovainen saarnaajia kohtaan, jotka yrittävät pakottaa laulun pois surevasta sydämestä.
Hänen syynsä on melkein mekaaninen. Päivisin laulat monista asioista, todisteistasi, velvollisuuksistasi, kaikesta, mikä menee hyvin. Yöllä aihetta ei ole jäljellä. Kun kaivot kuivuvat, jää vain yhdestä juotavaksi, minkä vuoksi yölaulu on Jumalasta tai sitä ei ole olemassa.
Mistä niissä on kyse
Toinen jako lajittelee ne jännityksen mukaan. Laulat eilisestä: mitä hän on jo tehnyt, omasta kääntymyksestäsi, menneistä vapautuksista. Ja kun oma muistisi pettää, Spurgeon käskee lainata jonkun muun, kuten merimieheltä, joka ei pääse rantaan ja ottaa toisen laivan köyden.
Laulat itse yöstä: aina on yksi tähti jäljellä, ja Jumalaa kiittäen siitä yhdestä tulee kaksi. Olen köyhä, hän sanoo, mutta olisin voinut olla köyhempi.
Ja sinä laulat huomisesta. Tässä hän kertoo kuolevasta sisaresta, joka kieltäytyi kaikesta menneisyydestä saadusta lohdosta; hän halusi vain kuulla mitä oli tulossa. On öitä, jolloin ainoa mahdollinen laulu odottaa eteenpäin.
Miksi ne ovat arvokkaampia
Kolmas divisioona vertaa. Yölaulu on vilpittömämpi, koska se lauletaan kivun alla eikä sen poissaolon ansiosta; ja se kestää pidempään, koska se ei riipu asioiden jatkuvasta hyvin. Hänen kuvansa on satakieli, joka laulaa suloisimmin, koska hän laulaa yössä.
Ja se todistaa, mitä päivänvalo ei voi: usko, joka luottaa näkemättä, rohkeus, joka laulaa, kun kaikki muut vaikenevat pelosta, ja rakkaus, joka ei tarvitse Kristuksen kantavan kruunua kulkeakseen hänen kanssaan.
Mitä varten ne ovat
Viimeinen jako on käytännöllinen. Laulu vahvistaa laulajaa, ja hän lainaa Lutheria: paholainen ei kestä laulamista. Se miellyttää Jumalaa enemmän kuin mikään muu, koska ylistys, joka tarjotaan hänen kätkeessään kasvonsa, on ainoa ylistys, jota ei voida sekoittaa mukavuuteen.
Ja se vahvistaa muita tietämättään. Hän muistaa Bunyanin pyhiinvaeltajan kuoleman varjon laaksossa, joka kuuli jonkun laulavan edellä ja tiesi, ettei hän ollut yksin. Laulaja ei koskaan saanut tietää, ketä hän oli pidellyt.
Päätös on saarnan lainatuin kohta: uskonnosta väittely saa harvat vakuuttuneiksi; yössä laulaminen vakuuttaa enemmän kuin mikään väite.
Hänen omin sanoin
“On helppoa laulaa, kun voimme lukea nuotteja päivänvalossa; mutta taitava laulaja on se, joka osaa laulaa, kun ei ole valosädettäkään luettavana.”
“Satakieli laulaa suloisimmin, koska hän laulaa yössä.”
Tämä on yhteenvetomme. Koko saarna kirjoittaja Charles Spurgeon on saatavilla osoitteessa Spurgeon-kirjasto. Se on julkinen: voit lukea sen kaiken ilmaiseksi.
