Kylvö ja niitto
Kylvö ja niitto
Moody käsittelee kylvöä ja korjaamista itseään toimeenpanevana laina, määrittelee sen neljään sääntöön ja päättyy kysymykseen, johon lähes kukaan ei halua vastata: mitä anteeksianto tekee jo kylvetylle sadolle.
“Älkäät eksykö; ei Jumala anna itsiänsä pilkata: sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.”
Tämä kohta näkyy myös Raamatun jakeita päätöksentekoon.
- Passage
- Galatalaiskirje 6:7
- Saarnattiin
- Julkaistu 1896
- Paikka
- Chicago
Moody aloittaa sanomalla, että tämä kohta ei tarvitse puolustusta: päivän sanomalehti riittää katsomaan sen toteutumista. Hän kertoo kertoneensa tekstin kerran, kun mies nousi ylös kokouksen puolivälissä sanoakseen, että en usko sitä. Poliisi odotti ovella pidättääkseen hänet varkaudesta.
Se ei ole yksittäinen saarna vaan sarja, ja se liikkuu kuin todiste: jokainen luku on yksi saman lain sääntö, ja säännöt sulkeutuvat jatkuvasti, kunnes ne jättävät yhden tien ulos.
Niität samaa kuin kylvät
Ensimmäinen sääntö on Genesiksen sääntö: jokainen siemen lajissaan. Kukaan ei istuta kurkkua ja kerää nauriita, eikä kukaan ylläty. Outo asia, Moody sanoo, odottaa elämän toimivan jollain muulla tavalla.
Tässä hän kertoo tarun Lukmanista, palvelijasta, joka kylvi kauraa toivoen ohran nousevan esiin. Kun isäntä kysyy, mikä hulluus se on, palvelija vastaa: sama kuin sinulla, kylvämässä pahaa maailman peltoon ja odottavansa niittävänsä hyvettä ylösnousemuspäivänä.
Niität enemmän kuin kylvät
Toinen sääntö on kertolasku: yksi siemen menee sisään ja satakertainen tulee takaisin. Moody lainaa koko espanjalaista sananlaskua: kylvä ajatus ja korjaa teko; kylvä teko ja leikkaa tapa; kylvä tapa ja leikkaa luonne; kylvä hahmo ja leikkaa kohtalo.
Hänen esimerkinsä laajenevat: ohdake, joka räjähti aluksen kannelta ja peitti saaren, yksi lasi, joka päättyy juoppolaisen kuolemaan, yksi valhe, joka pilaa uran. Mikään sato ei ole siemenensä kokoinen.
Siemenen tietämättä jättäminen ei muuta mitään
Kolmas sääntö on vähiten mukava: tietämättömyys ei muuta satoa. Jos luulen kylväväni hyvää siementä ja se sattuu olemaan huonoa, sato on silti huono. Moody'sin johtopäätös ei ole pelko vaan ahkeruus: katso mitä kylväät, ennen kaikkea kotona.
Hän painostaa suorilla kysymyksillä: isä, mitä siementä kylvät perheessäsi? Ja hän kertoo miehestä, joka ei puhunut pojalleen uskosta, jotta hän ei vahingoittaisi häntä, kunnes poika mursi kätensä ja kirosi koko ajan, kun lääkäri asetti sen. Jotain oli sentään kylvetty.
Anteeksianto ja sato
Viimeinen sääntö vastaa ilmeiseen vastalauseeseen: jos Jumala antaa anteeksi sille, joka tunnustaa, mitä jää jäljelle kylvösi niittämisestä? Moody vastaa vertauksella palkatusta miehestä, joka sekoitti ohdakkeen vehnään kiukkuisesti ja pyysi sitten anteeksi. Isäntä myöntää sen ja lisää: mutta sinun on leikattava ohdakkeita vehnän kanssa.
Se on hänen tapansa pitää molempia yhtä aikaa pehmittämättä: anteeksianto on todellinen, samoin kuin sato. Hän sanoo, että monet kristityt niittävät ohdakkeita kaksikymmentä vuotta sitten kylvetyllä vehnällä.
Hänen omin sanoin
“Totuus on totuus, uskot sitä tai et, ja valhe on valhe, uskotpa sitä tai et.”
“Kylvä ajatus ja korjaa teko. Kylvä teko ja leikkaa tapa. Kylvä tapa ja leikkaa hahmo. Kylvä hahmo ja korjaa kohtalo.”
Tämä on yhteenvetomme. Koko saarna kirjoittaja D. L. Moody on saatavilla osoitteessa SermonIndex. Se on julkinen: voit lukea sen kaiken ilmaiseksi.
